Poikamiesvuosinani herätyskellolle oli aina sija vierelläni. En tosin muistanut virittää sitä juuri koskaan, mutta toisaalta en myöskään heitellyt sitä pitkin seiniä, kuten monilla poikamieskollegoillani oli tuolloin tapana. Jotkut ihmiset, erityisesti poikamiehet, ovat ärtyneitä aamuisin. Veikkaisin ristikaksi että heillä on noussut väärä jalka sängystä.
Itse asiassa halutessani tavata poikamieskollegoitani menin usein suurehkon tavaratalon herätyskello-osastolle päivystämään. Lakkasin käymästä siellä kun rakastuin käkikelloon. Samalla vieraannuin poikamiestavoista.
Istuessani kolmatta vuotta Vanhan kuppilassa tulin ottaneeksi vastaan savukkeen. Aitajuoksun estetiikasta sittemmin väitellyt ystäväni poltti savukkeita sinivalkoisesta rasiasta, mitä pidimme yleisesti hieman epäilyttävänä.
Ongelma oli sama kuin käärmeperheessä lapsen alkaessa seurustella. Onko tuo nyt hyvästä kuopasta kotoisin ja varmasti myrkyllinen? Hyvä tupakka tihkuu nikotiinia ja tervaa, värjää sormet keltaisiksi ja mustaa hampaat.
Kadehdin oikeita piippumiehiä, jotka aidon asian lisäksi tylsistyttävät kulmahampaansa puremalla piipunnysää kymmenenkin tuntia päivässä. Omat kulmahampaani näyttävät ehdottomasti liian aggressiiviselta. Piippu pehmittää imagoa.
Kevytsavukkeet tulivat markkinoille vasta paljon myöhemmin. Sen uutisen otimme vastaan raskaasti. Tiesin sydämessäni, että Maailma - tuo "ex-lö moond va de lyi mem" - oli muuttumassa. Oli kuin rakastajatar kertoisi vaihtavansa sukupuolta.
Lisätodisteita? Alkoholista väitellyt ystäväni, sosiologi siis, piti valtavan pitkän ja vaikuttavan saarnapuheen keskioluen puolesta. Koskapa minullakin on suvussa maallikkosaarnaajia ja herätysjohtajien adjutantteja, osaan antaa arvoa kunnon saarnoille.
Hän selitti kiihkeästi kuinka tuo hyljeksitty juoma ansaitsisi tulla arvoonsa. Tosiasia on, että tuolloin keskiolutta löytyi esimerkiksi Vanhan kuppilan varastosta keskimäärin kuusi pulloa. Kaikki joivat A-olutta tai punaviiniä, jota ei juotu laseittain vaan pikkupullollinen kerrallaan, koska se oli edullista.
Hämmennyin entistä enemmän kuin alkoholitohtori haki saarnansa päätteeksi itselleen tuopillisen A-olutta. Aloin ymmärtää entistä paremmin, mitä tarkoittaa velvollisuudentunto. Leipäpappiuden ymmärsin paljon myöhemmin, oikeastaan vasta sitten kun oma leipä loppui. Nuoruuteni idealismi karisi samalla kun maailma muuttui.
Toinen ystäväni, kommunisti, seurasi huolestuneena Neuvostoliiton kehitystä. Hänen selkärankansa splitroitui, kun Neuvostoliitto valitsi itselleen missin. Hän sai kuulla suusta suuhun menetelmällä myös, että eräässä neuvostokaupungissa Leninin patsasta oli siirretty sen vuoksi, että ko. paikkaan tuli liikenneympyrä. Tuo missiasia oli vakavampi juttu.
Maailma oli muuttunut. Kolmas ystäväni, tähtitieteilijä, suuttui minulle. Hän raivostui silmittömästi, otti silmälasinsa ja viskasi päin. Väistin - olin nuorena harjoitellut nyrkkeilyä - ja lasit lensivät päin kiviseinää. Suhteemme palautui ennalleen vasta kun hän alkoi soitella aamuyöstä Yhdysvalloista ja sopersi, ettei pidä paikallisten teinien juomatavoista.
Minäkin muutuin. Aloin polttaa yhä useammin. Muutos tuli kaikkien huulille kun kolmantena tupakointivuotenani aloin ostaa omia tupakoita.
Nyt olen lopettanut tupakanpolton. Aamuisin herätessäni otan herätyskellon paikalta tupakan. Nousen istumaan ja laitan sen polvelleni. Sanon: "Hyppää."
Ei ole hypännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti