Elämässä törmää varsin usein testaa itsesi tilanteisiin. Minä joka olen perin pohjin vaakahoroskooppinen, siis attraktiivinen ja miellyttävä tasapainoilija, ja joka VIHAA epätasapainoista disharmoniaa ja epävarmuutta, jonka puitteissa joutuu vähintäänkin matalapaineeseen vievään rotkostoon, olen ajatellut laittaa itseni likoon tänään.
Likoaminenhan tarkoittaa, ettei panna sitä tahraantunutta sielua kovimmille kierroksille kuumaan liemeen lasi-ikkunan taa pyörimään eikä myöskään lingota, vaan pehmeästi vaakamaisin tasaliikkein lasketellaan vettä pesuaineen päälle ja vasta sen liemen tasaannuttua sitten vain likoamaan se pahimmin tahraantunut paikka. Sopusuhtaisesti ja hellin käsin sitä sopii painella pinnan alle.
Niinpä ajattelin yhdistää muutaman edellispäivän aikana jo ikään kuin salaa esiinnouseen teeman, joka on, kuten sanottu, sosiaalihistoriallinen käännekohta muuten tasapaksussa pohjoismaisessa demokratiassamme (ellei nakkikioskin tapahtumia oteta lukuun!). Kyse on ensinnäkin siis karaokesta. Mutta ei siinä kaikki.
Kyse on toiseksi myös tupakanpolton lopettamisesta, josta on kulunut aikaa jo 111 tuntia. Toivoisin ihan tosissani, että jonkinlaista kannustusta - tarkoitan sitä sanan vanhakantaisessa mielessä, en nykyisessä taloudellisessa kepinlyöntikisamielessä - nyt taputtaisitte hymyhuulin, sillä onhan se asia niin, että elämä on parhaimmillaan juuri niinä interaktiivisina hetkinä jolloin toisen puutteessa voidaan vaikka kosketella itseään!
Turhankin paljon palstoillani esiinviljelemäni sivuseikka, äkilliset mutta jatkuvat paikalliset vaivat, kuten niska-, hartia-, ja lapaluidenvälisärky ovat hellittäneet yli 50 prosenttisesti, ja raskaan työpäivän jälkeen alan olla vähintään 110 prosenttisessa kunnossa testaamaan 111 tunnin tupakanpoltonlopettamistani karaokebaarissa ja mikäli uskallan sen näin julkisesti kuiskata Sinulle, hellämielinen yksilöllinen lukijani, värillisen drinksun kanssa.
Se ei tee minusta ei-kunnon-kansalaista. Minä tiedän oikeuteni. Rahani ovat omiani, ja niitä ette vie! Mutta jos joku nyt kuitenkin haluaisi tämän kerran nostattaa maljaa vaivihkaa viereisessä pöydässä, lupaan olla jalomielinen ja nostaa monokkeliani kuten kunnon aatelismiehen pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti